Olen lupautunut päätä pahkaa festareille ilmaislipuilla. Eipä siinä mitään muuta kuin koko viikonloppu menee hukkaan. Lupauduin pitämään huomisen vapaata (ei kuulemma saa jättää harjottelupaikkaan roikkumaan ylityötunteja) ja nyt kaduttaa. Haluan mennä töihin. On niin pirun paljon tehtävää. Jo nyt ahdistaa kahden viikon päästä koittava tekemättömyys. Töitä on tulossa, mutta ei mitään samanlaista, yhtä ihanan hektistä, rauhoittavaa ja joka päiväistä urakkaa kuin tämä harjoittelu.
Istun parvekkeella bikinit päällä, Gina T:stä ostettu ihana, uusi huivi päässäni, johon minulla ei olisi oikeasti ollut edes varaa. Aurinko kurkistaa pilven takaa, päätä särkee kirkkaus vaikka on aurinkolasit nenällä. Katson vaivihkaa vastapäiselle parvekkeelle, jossa uusi naapuri on tupakalla. Vaalea nainen, jonka mies ei ikinä tervehdi rapussa. Pitäis varmaan olla rentoutunut olo, vaan kun ei ole.
Olisikohan vielä liian myöhäistä käväistä työpaikalla...
EDIT: en ilmeisesti osaa enää yhdyssanoja
Pään sisällä soi: Leevi & the leavings - elämä ikkunan takana
Kommentit