Tajusin tuossa yksi ilta, kun söin porkkanoita kotona, että en oikeastaan jaksa osaa ihmisistä enää. Esimerkiksi tämä Baari-mies. Sen sijaan, että olisin painanut omat ennakkoluuloni komeron perälle imurin viereen ja tutustunut miekkoseen, päätin että maanantai jää viimeiseksi tapaamiseksi. En tietenkään kertonut tätä hänelle, mutta toisaalta täytyykö sitä edes kertoa? Kun tosiasia on kuitenkin se, että hänellä on muitakin naisia, poika, erilaiset näkemykset maailmasta ja haaveissa omakotitalo. Minulla sen sijaan ei ole ketään, ei edes kissaa, olen tyytyväinen nukkumaan yksin ja haaveilen lähinnä Karmashopin ihanista vaatteista. Tuhoon tuomittu suhde siis.

Toinen ihminen on eräs poika, ja nimenomaan poika! Olemme törmäilleet toisimme parisen kertaa, ensimmäisellä kerralla olin varma että hän on kiinnostunut, toisella kertaa hän jo kertoi olevansa homo, kolmannella kertaa kiinnosti enemmän ystäväni ja välillä, mutta vain välillä minä. Se on aina niin, ettei kiinnostus voi olla molemmin puolista. Osittain olen katkera kaverilleni, joka vetää Poikaa puoleensa. Olen juuri niin epätasapainoinen ihminen, että alkaa itkettämään, kun näen ystäväni flirttaavan Pojalle.


ihanasta postsecretistä!