Jotenkin kamalan alakuloinen. Olin koulussa kuusi tuntia, jonka jälkeen jäin kirjoittelemaan opinnäytetyötäni. Lähdin kun tietokoneluokat menivät kiinni. Kävelin loskassa ja märässä pyörälle ja mietin vain, että ompas kovin tyhjä olo. Sivusilmällä seurasin nuorta paria, joka käveli käsi kädessä ohitseni..

"yksi väsynyt matkustaja, huuruisesta ikkunasta katsoo..."

Onko se normaalia, että parikymppisenä kaipaa tasapaksua parisuhdetta elämäänsä?

 " laskee vastaantulijat, pysäkit kun ohi vilahtavat..."

Sitä, että tuntee toisensa ja toinen tuntee sinut. Siskoni sanoin, uskaltaa pierasta toisen edessä. Sitä minä haluan, en siis piereskelyä toisen edessä vaan sitä että voin tulla kotiin ja tietää, että kohta en ole siellä yksin tai että siellä odottaa jo joku.

" Asemalta kaikuivat kuulutukset kutsuna jota pakoon ei pääse..."

Koira voisi ajaa hetken saman ajan, mutta sitä kun ei voi jättää yksin pariksi päivää, se ei osaa käydä yksin tarpeillaan (siten ettei minun tarvitsisi siivota jälkiä), jos joudun yllättäen jäämään pidempään kouluun tai tekemään pitkän päivän töissä. Mies sen sijaan olisi ihan eri juttu...

" On olemassa asioita, niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä puhumalla selviä.."