Hyvin menee Ruskeiden silmien kanssa. Koputan puuta ja laitan sormet ristiin.

Jotenkin innostuin eniten siitä, kun hän sai minut nauramaan. Pienet asiat näköjään riittää.

Enää ei huvita sekoilla ympäriinsä loukaten häntä. Tietenkin ajattelen ihan mukavin mielin YH-isää ja Renttua, mutta kumpikaan ei ole minulle millään tasolla oikea. Toinen on alkoholisti ja toinen särkisi sydämeni varmasti. Ja kuten kaksi elämäni tärkeintä ihmistä sanoi, Renttu osaa lirkutella enkä tuskin ole ainoa jolle hän on sanansa osoittanut. En kuitenkaan mieti pahalla häntä.

Tahtoisin sen tunnustaa, kukaan ei oo yhtä tärkeä. Tätä yötä kun kanssasi kuljen.Uskalla en liikahtaa, enkä lumousta särkeä.

Iho muistaa jokaisen kosketuksen, mieli noiden sanojen merkityksen.
Sydän viimein ymmärtää kaipauksen. Ja niistä jokainen tahtoo lisää..

Hento kuiskaus pimeässä, se pyytää, viereeni vielä jää. Hyvä on hiljaa olla tässä. Mennyttä en luotas enää nää. Syliisi unohdun, ihoosi painaudun. Hetkiseen tarraudun. Ja pienet toiveet toteutuu.

Pelkoni pois pakenee. Riittää kun vain katson sinua. Silloin menneelle voin kääntää selän.