Tapasin isoäitini ja tämän miehen tänään pitkästä aikaa yli vuoteen. Ei heidän luonaan ketään enää kolmesta lapsesta käy. Neljä lastenlasta vierailevat vielä harvemmin. Vanhukset ovat yksin koiran kanssa ja kaipaavat kovasti jotkuta sinne seuraksi. Olivat pettyneitä, kun emme jääneet siskoni kanssa yötä. Voi kumpa olisimmekin voineet jäädä. Seuraavalla kerralla, lupaan sen.

Onni on sitä, kun voi huomaamatta kruunata toisen päivän.

" Olet syvää vettä, luokse pääsemätön vuori, unohdettu ullakko, olet titaaninen kuori. -- Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän, runoilla jotka käsitän. Sinuun tarvii tekstityksen. " - Happoradio

Perjantaibonus: Käsi ylös, kuka haluaa olla Lohan tämän kuvan jälkeen?