Tänään on ollut hyvä päivä. Tosin nyt kun sanoin sen, vyöryy varmasti huono mieli tilalle.

Minua ei haittaa, vaikka tajusin, etten palaa afrikkaan tänä vuonna. Kaikki mahdollisuudet on mennä sinne. Mutta sisäinen ääneni sanoo EI. Nyt pysytään täällä kotimaassa, matkustetaan lappiin ja hankoon, ei afrikkaan. " Rakkaus, ehkä vielä toinenkin. Hän saapuu vaikka yksi lähtikin.."

Minua ei haittaa, että törmäsin rakkaimpaan entiseeni muutama päivä sitten. Eikä myöskään haittaa se, että lähdin karkuun kuin mikäkin raukkis. Sen sijaan harmittaa, että tunsin joka ikisen millimetrin miehen selästä ja käsistä kun ne näin. Ne oli lempikohtia koko ihmisessä. "Minä käännyin, olit poissa. Vain varjosi tavoitin.."

Minua ei haittaa, että viimeisin entiseni kirjoittelee internetin ihmeellisessä maailmassa minulle. Syy miksi ei harmita on yksinkertainen: tajusin päässeeni yli hänestä. En halua enää tavata, jutella tai ikävöidä miestä, joka ei halua minusta mitään.   "jalat vahvistuvat, jalat kantavat. Minä nousen, vaikka putoan. Nousen vaikka putoan..."

" Ehkä vielä toivunkin, ja toivon vielä uskonkin, se saapuu lohtu, jonka aavistin. Tänään. sillä päivä, se on kaunis. "